Valmennettavat kertovat

Tilanne ennen valmennukseen lähtemistä oli melko sekamelska

Olin valmennusta aloittaessa toipumassa melkoisesta kuormitustilasta ja tilanne sen suhteen olikin jo ihan kivasti edistymässä. Paljon asioita oli kuitenkin solmussa ja pahimmat niistä olivat ajankäytön sekavuus, kalenteroinnin puuttuminen ja sitä myöden kaiken muistettavan kantaminen pään sisällä.

Myöskin oman unelmani eli yrittäjyyden suunnitelman hajanaisuus ja siihenkin liittyen sekaisuus ja vaikeus edetä. En kyennyt tekemään yhtä asiaa kerralla vaan multitaskaaminen oli jokapäiväistä ja koin sen johtavan näissä edellä mainitsemissani asioissa siihen, etten saanut otetta mistään ja mikään asia ei oikein edistynyt.

Kokemuksena valmennus oli todella ihana!

Saana oli minua varten ja valmennuksen runko ja aiheet olivat todellakin hyviä. Opin paljonkin asioita!🤩 Ajankäyttöön liittyen sain kehitettyä parempaa suunnitelmallisuutta ja kalenterin käyttöä. Sain tiettyjä epäkohtia arjessa purettua ja edistettyä. Yrittäjyydenkin saralla sain todella upeasti tukea, voimaa ja oivalluksia. Nyt minulla on suunta jota kohden edetä. Olin kuluneen vuoden aikana eli ennen valmennuksen aloitusta jo oppinut hetkeen seisahtumista, mutta Saanan avulla ja muistutuksilla asioista sain tätäkin taitoa vahvistettua ja juurrutettua hyvää toimintamallia arkeeni.

Isot asiat muuttui!

Luulin, että olin hyväksynyt itseni ja osasin rakastaa itseäni riittävästi ja terveesti, mutta ei, en ollutkaan tajunnut kuinka pahasti edelleenkin mm. ”ruoskin” itseäni 100% onnistumisiin. Opin armollisuutta ja itseni hyväksymistä, opin antamaan itselleni liekaa, aina ei tarvitse olla suorittamassa ja onnistumassa. Opin myös, että apua saa pyytää ja että apua myöskin saa.❤️ Aina ei tarvitse vain pärjätä yksin. Opin antamaan itselleni anteeksi ja opin lempeyttä ja armeliaisuutta itseäni kohtaan.❤️

Olen osannut asettaa rajoja jo aiemmin muiden pyyntöihin ja vaatimuksiin liittyen, mutta itseltäni en ollut tajunnut edes kieltää asioita, joten siihen tuli suuri muutos: Aina ei tarvitse jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Pitää osata keskeyttää urakointi! Helppoa se ei edelleenkään ole, mutta olen tietoisempi asiasta ja kykenen pysäyttämään toiminnan. Tämä tekee minut onnellisemmaksi ja rauhallisemmaksi. 

Jos miettii niitä kaikkia tunteita, joita oli arjessa paljon läsnä ennen valmennusta, niin nyt valmennuksen jälkeen arjessa on läsnä huomattavasti erilaisempia tunteita

Nyt läsnä on enemmän vapautuneisuutta ja osaan olla itsellenikin kiitollinen.❤️ Vaikka tuntuisi, että arjessa on miljardi asiaa tehtävänä, osaan seisahtua ja miettiä asiaa, opin tekemään suunnitelmaa. Aina en onnistu, mutta osaan aloittaa pohdinnan uudelleen. Pieniä ja mitättömiä asioita toisille, mutta minulle elämää mullistavia oivalluksia joilla on kauaskantoiset positiiviset vaikutukset elämään. 

Valmentajana Saana on ihana❤️

Saana on välitön ja iloinen persoona.❤️ Saanasta huokuu ja välittyy se, että hän on kiinnostunut toisesta ja haluaa vilpittömästi auttaa juuri sinun ongelmissasi. Saana osaa antaa näkökulmia ja vinkkejä parempiin toimintamalleihin. 

Rehellisesti voin todellakin suositella valmennusta kaikille! Kaikilla pitäisi olla oma Saana.❤️

Elämä valmennuksen jälkeen ilman Saanaa tulee olemaan varmasti paikoin haastavaa, mutta mahtavat työkalut, joita erilaisten harjoitteiden kautta sain, ovat edelleen apunani. Saana oli minulle alulle laittaja ja upea tsemppari. Koin, että minua halutaan auttaa ja että saan myöskin apua.❤️ 

Kiitos Saana kaikesta! Tästä on hyvä jatkaa. 

Ennen valmennukseen lähtemistä…

Mun oli tosi vaikea asettaa rajoja. Ajattelin hirmupaljon, mitä muut musta ajattelee. Itsetunnon ja oman arvon kanssa oli myös ongelmia. Ajattelin, etten ole arvokas sellaisena kuin olen. Oli myös paljon viikoittaista ahdistusta. 

Opin valmennuksen avulla pohtimaan asioita eri tavalla. Ymmärsin, että olen antanut ihmisten käyttää mun empaattisuutta ja rajattomuutta hyödyksi. Opin, että mun ei tarvitse enää lipsua mun rajoista. Saan pitää rajani. Tuli erilaista empatiaa, tuli ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan. Aloin ymmärtämään, miksi toiset ihmiset toimivat tietyllä tavalla ja se auttoi ymmärtämään paremmin myös muita.

Itsetuntoon ja omanarvontuntoon on tullut iso muutos

Nykyään tiedän, että olen arvokas. Olen uskaltanut olla enemmän oma itseni. Itsetunto on rakentunut siitä, kun omanarvontunne on tullut niin se on nostanut myös itsetuntoa, jonka kautta ahdistuneisuuskin on hävinnyt. Jos ahdistusta tulee, osaa eri tavalla pysähtyä tunteen äärelle ja osaa keskustella tunteen kanssa ja se auttaa huomaamaan, että ahdistu onkin viisas viesti siitä, että omat rajat on ylitetty. Nykyään ahdistuksesta on hyötyä, sillä se on mun puolella. 

Ihan turhaan koen ahdistusta, kun ahdistus yrittää kertoa minulle jotain itsestäni. Osaan kuunnella tunteiden viisaita viestejä, jolloin ahdistus myös lähtee. Tunnetaidot ovat kehittyneet valmennuksen aikana tosi paljon, vaikka en edes lähtenyt siihen hakemaan valmennuksesta apua. Valmennuksen avulla olen ymmärtänyt miten paljon merkitystä tunnetaidoilla on ja miten paljon ne vaikuttavat kaikkeen. 

Vahvempi itsetunto näkyy tällä hetkellä esimerkiksi siinä, että jos mieleen tulee ajatus, että “mitä muut ihmiset musta ajattelee”, psyähdyn tunteen äärelle ja tulen siihen lopputulokseen, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä muut musta ajattelee, vain sillä on merkitystä, mitä itse ajattelen itsestäni. 

Enää en halua kadottaa itseäni muiden miellyttämiseen. Nykyään elän sitä todeksi, että kaikkia ei voi, eikä kannata miellyttää. 

Itsensä etusijalle laittaminen on tuonut vapautuneisuutta ja onnellisuutta

Ajattelen, että jos ihmisellä ei ole rajoja, ihminen ei pysty olemaan onnellinen. Jos pelkää sitä, että kaikki ihmiset lähtevät ympäriltä jos asettaa rajoja, se ei pidä paikkaansa. Ne väärät ihmiset lähtee elämästä pois ja sillä saavuttaa itsensä kanssa rauhan tunnetta ja elämään saattaa tulla ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat sua just sellaisena kuin sä oot ja niiden ihmisten merkitys korostuu tosi paljon. Ihmissuhteissa tärkeintä ei ole se määrä, vaan se laatu. 

Ennen valmennuksen alkua olin koko ajan tosi väsynyt ja ahdistunut, mulla oli uupumusta ja tosi paljon ahdisti, että mitä jos en ole tarpeeksi hyvä töissä ja ihmissuhteissa, mitä jos en riitä. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että tiedän olevani hyvä työssäni ja ihmissuhteissa jokainen tekee virheitä. Välillä epäonnistuu. Nykyään tulee paljon onnistumisen kokemuksia ihmissuhteissa kun osaa sanoittaa omia tunteita ja tarpeita. Kun on oppinut asettamaan rajoja, se on tuonut sisäistä turvaa ja se on tuonut myös onnellisuutta itsensä kanssa, kun ei lähde kaikkeen mukaan. Nykyään tunteet ovat tosi erilaisia kuin ennen valmennusta.

Saana on valmetajana tosi ymmärtäväinen, tosi empaattinen, osaat asettua toisen asemaan ja auttaa sitä kautta. Mulle on ollut tosi paljon apua siitä, että kun on ollut tässä valmennuksessa ja on kertonut sulle asioita, sä otat vastaan ne ymmärtäväisesti ja niille asioille lähdetään oikeasti keksimään ratkaisua. Ollaan päästy tosi hyvin pureutumaan omiin ongelmakohtiin, on etsitty ja löydetty ratkaisuja. Sä olet tosi hyvin opettanut pohdiskelemaan asioita. 

Suosittelen tätä valmennusta ja olen monelle suositellutkin, koska tämä on tosi toimiva valmennus!

Sulle voi laittaa aina viestiä versus terapia, kun terapeutille ei voi laittaa viestiä. Tämä mahdollistaa sen, että omia asioita pääsee pohtimaan valmennusten välissäkin, eikä tarvitse viikkoa odottaa seuraavaan aikaa.

Olen saanut nopeasti ratkaisuja, kun taas terapiassa ollessa on joutunut yksin ratkomaan ja miettimään ongelmia terapiakertojen välissä. Tässä valmennuksessa on päässyt tosi hyvin pohtimaan asioita ja on saanut sulta tukea ja apua ja ratkaisu on ollut paljon nopeampia, eikä ole tullut möykkyä rintakehään kun on saanut asioihin ratkaisuja. Mitä nopeammin reagoidaan, sitä nopeammin se auttaa!

Tän valmennuksen aikana mun ajattelu on muuttunut tosi paljon. Ajattelen ihan eri tavalla asioita. Mulle on työkaveri sanonut, että “Iida sussa on tapahtunut hirveän iso kehitys lyhyessä ajassa” ja siskot on sanoneet, että “Iida sä olet kyllä tuollainen kauhea pohdiskelija, että sä yrität aina miettiä asioille juurisyitä ja ratkaisuja. On ollut hauska huomata, että muutkin on nähneet ison muutoksen mussa.

Ennen valmennukseen lähtemistä minulla oli todella huono itsetunto.

Minusta tuntui, että olen epäonnistunut puolisona, tyttärenä, siskona, kaverina. Olin todella kriittinen itseäni kohtaan ja kritisoin itseäni kaikesta mitä tein. Minulla oli myös sosiaalisen tilanteiden pelkoa. En uskaltanut käydä yksin kaupassa ja ajattelin mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Olin myös miellyttäjä, joka ei uskaltanut sanoa ei peläten muiden ihmisten reaktiota.

Opin valmennuksen aikana paljon itsestäni. Tajusin, että ainut ihminen kenen kanssa vietän loppuelämäni on minä itse.

Opin ajattelemaan itseäni enemmän ja laittamaan itseni etusijalle. Oli voimaannuttavaa käydä ensimmäistä kertaa yksin kaupassa ja huomata, että kaikki ihmiset keskittyvät omiin asioihin. On ollut ihana huomata, että uskallan sanoa ei, enkä loukkaa sillä ketään.

Suosittelen lämpimästi lähtemään valmennukseen mukaan! Saana on valmentajana helposti lähestyttävä, empaattinen, luotettava, ammattitaitoinen ja hyvä kuuntelija. Heti ensimmäisestä keskustelustamme tuli tunne, että Saana ymmärtää mitä käyn läpi ja miltä minusta tuntuu.

Ennen valmennusta oli mieleni täynnä hyvin negatiivisia ajatuksia itsestäni.

Olin mielestäni todella läski, ja ajattelin sen olevan ainoa asia, jonka muut ihmiset minussa huomaavat. Olin mielestäni myös yleisesti paska, aivan kaikessa missä vaan voi ajatella. Koin itseinhoa ja varsinkin omaa vartaloani kohtaan. Pitäisi olla kauniimpi ja laihempi. Ja se etten saanut laihdutettua oli yksi naula lisää arkkuun, jossa uskoin olevani huono. Jos joskus ajattelinkin olevani hyvä esimerkiksi työssäni, niin äkkiä mieli palautti takaisin negatiiviselle kehälle: oon varmaan narsistinen, kun ajattelen olevani jossain hyvä, ei muut ihmiset kuitenkaan ajattele niin, mä vaan huijaan itseäni. Koin olevani todella riittämätön ja tein ihan hirveesti asioita esimerkiksi töissä, jotta edes joskus saisin kehuja ja olisi jollekin riittävä. 

Oon ollut todella tunnollinen ja esimerkiksi töissä tein koko ajan aivan liikaa, sanoisin että noin 500%.

Myös ystävyyssuhteita tietyllä tavalla suoritin ja koin, että mun tulisi koko ajan olla saatavilla ja puhelimen äärellä. Ajattelin, että jos joskus sanon ystävälle ei, niin sitten mua pidetään huonona ystävänä ja mut jätetään yksin. Koin kuitenkin, että tää mun tunnollisuus ja ystävyyksien suorittaminen oli normaalia, ei mulla ollut tarvetta asettaa rajoja tai sanoa kenellekään ei.  Muiden ihmisten miellyttäminen ja aikaansaaminen olivat mun mielestä mukavia asioita, en kokenut tarvitsevani minkäänlaisia rajoja. Rakastin mun työtä hirveästi ja halusin tehdä kaikkeni ja parhaani koko ajan!

Mulla ei ennen valmennusta ollut oikeastaan ollenkaan itsevarmuutta ja itsetuntokin roikkui aivan maassa.

En pitänyt itseäni minään ja ajattelin myös ettei kukaan muukaan pidä. Oon vaan läski ja paska. Ajattelin myös, ettei kukaan mies vois muhun rakastua tai että voisin löytää elämääni kumppania, koska oon niin lihava, et miehet juoksee mua karkuun viimeistään siinä kohtaa, kun mut näkevät. Oon arvostellut itseäni aina hyvin kovalla ja negatiivisella kädellä. Ajattelin, että ruoskimalla ja haukkumalla itseäni saisin motivaatiota tehdä asioita ja, että niiden avulla elämästä tulisi “sitten joskus” parempaa. Oon aina pitänyt itseäni ujona ihmisenä, koska mua jännittää olla ihmisten edessä ja mietin aina, mitä muut musta ajattelee. Itse näissä pohdinnoissani päädyin aina siihen, että muut ajattelee musta negatiivisesti. Saatoin myös itse heittää itsestäni “vitsillä” ääneen lauseita ja morkkauksia, koska omasta mielestä niiden itse ääneen sanominen oli helpompaa. Ei tarvitse kenenkään muun mua haukkua tai sanoa mitään negatiivista, kun oon ne itse jo heittänyt ilmoille vitsinä. Ajattelin aina uusia ihmisiä tavatessani, ettei ne musta pidä ja et ne ajattelee varmaan, et oon ihan kamala tai sitten ajattelin, että oon niin merkityksetön, ettei ne ees ens kerralla muista mua. 

Koska mun mieli oli koko ajan niin negatiivinen ja ruoskin itseäni kaikesta koko ajan, oli elämässäni hyvin vahva negatiivinen kehä. Olin koko ajan pettynyt itseeni, ajattelin etten ollut saavuttanut elämässäni mitään ja junnaan vaan paikallani kun kaikki muut elää unelmaelämäänsä ja on itsevarmoja.

Olin ajoittain tosi kateellinen mun ystäville, koska heillä on puolisot ja lapsiakin. Ajattelin, että mä oon epäonnistunut elämässä. Koin, että elän kaikkien muiden elämässä vaan sivuhenkilönä. Olin usein tosi ahdistunut tulevaisuudesta, koska ajattelin, etten voi saavuttaa mun unelmia.

Toivoin, että saisin valmennuksen avulla edes vähän paremman itseluottamuksen ja hieman lisää itsetuntoa. Toivoin, että valmennuksen jälkeen mun olis helpompi olla itseni kanssa ja olisin edes jollain tasolla tyytyväinen itseeni. Nämäkin tavoitteet oli kuitenkin mun mielestä todella todella isoja yhteen valmennukseen, enkä oikein uskonut olevan mahdollista, että minä olisin itsevarma, vaikka sitä salaa hiljaa mielessä toivoikin. 

Valmennukseen lähteminen on ollut  mun elämäni paras päätös!

Valmennus oli lyhyesti sanottuna elämää mullistava kokemus! Alkuun sitä jännitti, miten sitä osaa edes puhua toiselle tai uskaltaako sitä sanoa ne ei niin kauniit ajatukset, joita itsellä on ollut. Voiko sitä saada etänä, videopuhelun kautta, niin hyvää suhdetta valmentajaan. Paljon pohdin myös sitä, oonko mä “tarpeeksi rikkinäinen” tai “tarpeeksi huono” valmennukseen. Koen, että itsetuntoni on todella vahva ja itsevarmuuttakin minusta löytyy tällä hetkellä reilusti. Luotan itseeni, omiin kykyihini ja tiedän olevani asioissa hyvä. Hyväksyn itseni ja vartaloni, olen hyvä juuri tällaisena. Olen riittävä ja kaiken hyvän arvoinen ja mun elämässä tapahtuu ja tulee tapahtumaan hyviä asioita. Osaan nauttia yksinolosta ja välillä jopa kaipaan sitä, että saan olla ihan vaan itsekseni ja palautua. 

Olen nykyään itselleni armollisempi, ja osaan pohtia omien tunnereaktioiden syitä ja pysähtyä ennen kuin analysoin tunnetta negatiivisella tavalla. Oon oppinut puhumaan mun fiiliksiä ja tunteita ääneen niin itselle kuin muillekin ihmisille. Osaan myös ottaa tilanteissa erilaisia näkökulmia ja pohtia asioita usealta kannalta. Oon oppinut hengittämään ja rauhoittumaan jos keskustelussa on jokin mulle tärkeä asia, hengitän ja rauhoitun ja vastaan vasta sitten kun olen pohtinut toisen asiaa tarkemmin enkä vain ensireaktioni pohjalta. Olen lempeämpi itselleni, kuin mitä aiemmin. En enää ruoski itseäni asioista, vaan kehun ja kannustan itseäni. En myöskään odota itseltäni ihan niin paljoa tai täydellisyyttä. Kokonaisvaltaisesti on sisäisestä puheestani tullut todella paljon lempeämpää ja kauniimpaa, pitäisi-ajatukset ovat vähentyneet ja muuttuneet haluamiseksi. Peiliin katsoessa näen kauniin ihmisen!

Ystäväni ja minuun tutustuvat ihmiset ovat usein kuvailleet minua positiiviseksi tai aurinkoiseksi ihmiseksi, nyt itsekin koen olevani sellainen!

Olen oppinut asettamaan rajoja ja sanomaan ei, priorisoin oman hyvinvointini. En enää elä muiden miellyttämiseen tai ajattele jokaikisessä tilanteessa, että mitähän toi toinen musta ajattelee. Vaikka ei:n sanominen on edelleen haastavaa, olen nyt jo huomannut, miten paljon parempi olo mulla on, kun en koko ajan tee asioita vain muiden takia. On ollut myös todella tärkeää ja ihanaa huomata, että ystävätkin on vaan onnellisia mun puolesta kun kerron, etten tänään jaksa nähdä tai että tarviin omaa aikaa ja palautumista. Kukaan ei oo mua hylännyt tai todennut, että olisin huono ystävä vaan päinvastoin. 

Oon myös vähentänyt mun tunnollisuutta ja aion töissäkin ottaa vastuuta vain niistä asioista, jotka mun vastuulleni kuuluu. Tiedostan, ettei kukaan oo korvaamaton ja että töissä olisi hyvä tehdä vain 80%. Edelleen tätä harjoittelen, mutta koen, että en enää ole niin ääritunnollinen kuin mitä aiemmin olin. Harjoittelen myös tunnistamaan intuitiollani asiat, joita haluan töissä tehdä ja joissa pääsen käyttämään omia vahvuuksiani ja saan loistaa. Tietysti ilman suurta lisästressiä tai oloa, että ne pitäisi olla heti valmiina.  

Isoja oivalluksia on tullut valmennuksen aikana todella monia! Kaikkia en pysty edes muistamaan, mutta isoja asioita on tajuttu ja menty eteenpäin. Yks isoimmista oivalluksista tehtiin itseasiassa jo ensimmäisen videotapaamisen aikana: En haluaisi olla kukaan muu kuin mä. Oon just minä, koska oon kokenu ne asiat, mitkä oon kokenu. En haluais olla minkään muunlainen ku minä, ennemmin oon vähän pullukka kuin luonteeltani kusipää. Ajatukset ovat vain ajatuksia ja uskomukset vain uskomuksia. Nämä tiedot eivät ole faktoja tai tosia, vaan mun mielen kehittämiä. Niitä on mahdollista muokata ja opetella uudenlaisia ajatusmalleja. Valmennuksen aikana oivalsin myös sen, ettei itseään tarvitse ruoskia. Negatiivinen kehä, itsen haukkuminen ja isot pitäisi-ajatukset eivät vie ihmistä eteenpäin vaan aiheuttavat vaan itselle mielipahaa ja isoa pettymyksen tunnetta. Oon oivaltanut, että positiivisuudella on paljon isompi voima kannatella ja viedä eteenpäin kuin negatiivisella. Vaikka mulla onkin tulevaisuudelle paljon toiveita ja haaveita, ei se tarkoita, ettenkö voisi olla tässä hetkessä aidosti onnellinen ja nauttia elämästä. 

Itselleni myös aivan uusi asia ovat olleet mielikuvaharjoitukset. Aiemmin oon pitänyt niitä semmoisena höpöhöpö-asiana.

Kun multa on aiemmin kysytty, että mitä näen kun laitan silmät kiinni ja kuvittelen sitä tai tätä ni oon ajatellut vaan, että no en minä mitään näe, pelkkää mustaa on. Valmennuksen aikana oon saanut näistäkin harjoituksista kiinni. On hurja voima sellaisella mielikuvaharjoituksella, joka puhutaan suoraan sulle, käytetään sun nimeä ja puhutaan just niistä asioista, jotka on sulle haastavia ja vaikeita, ja pääsetkin niissä yhtäkkiä eteenpäin ja ymmärrät omat tunteesi!

Saana on maailman ihanin valmentaja! <3

Mulla ei oo hänestä ainuttakaan huonoa kommenttia tai asiaa sanottavana, hänen ansiostaan mun elämä on parempaa ja onnellisempaa ja tunnistan oman arvoni. Ennen valmennuksen aloittamista jännitin ja mietin, että onko Saana sellainen valmentaja, jolle uskaltaa oikeasti kertoa aivan kaikki haasteet ja sellaisetkin asiat, joita itse häpeää. Pelko ja jännitys osoittautuivat aivan turhiksi, sillä ei ole ollut mitään asiaa, jota en olisi Saanalle halunnut tai uskaltanut kertoa. Hän ei tuomitse tai pyörittele silmiä millekään valmennettavan asialle. Itse koen, ettei valmentajan ammattitaidolla ole mitään merkitystä, jos asiakkaalla ei ole turvallinen olo. Saanan kanssa jutellessa olo kuitenkin oli kuin juttelisi hyvälle ystävälle, enkä koskaan ajatellut häiritseväni Saanaa viesteilläni, joita saatoin laittaa päivässä useita ja pitkiäkin ääniviestejä. 

Saana on hyvin empaattinen ja erittäin aito, hän on aivan täysillä mukana valmennettavan elämässä ja myötäelää valmennettavan tunteita.

Ollaan yhdessä kiljuttu, hurrattu, hengitelty, ihmetelty, naurettu ja itketty. Vaikka oon Saanalle valmennuksesta maksanut, mulla ei oo ikinä ollut olo, että hän sanois asioita vaan sen takia, vaan hän on kommenteissaan hyvin vilpitön. Saana on ehkä ensimmäinen ihminen, jolta oon oikeasti osannut ottaa kehuja vastaan. Saanalla on mieletön taito saada valmennettava vaan puhumaan ja siinä samalla puhuessaan tulee kuin vahingossa tajunneeksi ja oivaltaneeksi isoja asioita itsestään. Välillä ei itse ole edes tajunnut mitä on tullut sanoneeksi, ennen kuin Saana nostaa sanomasi tapetille. 

Saanan laatimat tehtävät ovat olleet todella arvokkaita ja aiheuttaneet itsessä monenlaisia pohdintoja ja avartaneet mieltä entisestään.

Valmiit työkirjat ja luennot ovat saaneet pohtimaan ja jos mikään asia on jäänyt askarruttamaan, on Saanalta voinut kysyä tarkennusta ja apua tehtävien tekemiseen. Valmennuksen edetessä sain myös juuri minulle kohdennettuja tehtäviä, jotta pääsisin asioissani eteenpäin. Saanalla on myös mieletön ihmistuntemus ja yksi meidän tavoitteista olikin jättää joitakin tehtäviä tekemättä, koska mielelläni olisin suorittanut aivan kaiken mahdollisen valmennukseen liittyvän. Saana löytää asioista ja haasteista monia eri näkökulmia ja osaa antaa niitä valmennettavalla oikeissa kohdissa, kun itse on asian kanssa jumissa paikallaan. Hän myös osaa haastaa ja lempeästi työntää ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin. 

Saana on vahvin ja samalla lempein ihminen, jonka tunnen! Hän on aivan oikeassa paikassa ja työssä, hän tulee muuttamaan vielä monien ihmisten elämän parempaan suuntaan! <3

Suosittelen Saanan valmennusta aivan täydestä sydämestäni! Valmennuksesta sain enemmän kuin uskalsin ikinä toivoakaan. Mun mieli ja minäkuva muuttuivat aivan suunnattomasti. Pienin askelin omista haasteista ja kummallisistakin uskomuksista voi valmennuksen avulla päästä eteenpäin ja samalla oppia itsestään jotain uutta. Mun maailma ja elämä on nyt parempaa ja positiivisempaa kiitos Saanan valmennuksen. Haasteet on yhtäkkiä paljon pienempiä, kun ne jakaa taitavan valmentajan kanssa ja yhtäkkiä negatiivisista ajatuksista on päässyt irti. Jos siis yhtään, koskaan, milloinkaan, oot ees pikkuisen miettinyt, että pitäiskö uskaltautua laittamaan Saanalle viestiä ja kysyä valmennuksesta, niin tee se!

Kun aloitin Saanan kanssa valmennusmatkan olin sisäisesti aivan epätoivoinen ja varma ettei elämäni tulisi olemaan muuta kuin pelkkää kärsimystä, olinhan yrittänyt jo tehdä kaikkeni, mutta mikään ei ollut auttanut.

Minulta puuttui uskallus ottaa askel kohti tuntematonta vaikka halua kyllä riitti. Hyvin pian Saanan kanssa työskenneltyäni huomasin oman ajattelumallin muuttuvan ja muutos tapahtui todella nopeasti. Ajatus omasta itsestäni ja elämästäni muuttui hurjaa vauhtia ja tein todella isoja päätöksiä ja otin suuria askelia eteenpäin ja aloin kukoistaa sisäisesti ja ulkoisesti.

Tällä hetkellä olen kuin uudesti syntynyt ja onnellisempi kuin koskaan. Saana on ollut aivan huippu tyyppi ja ihanampaa ihmistä tälle matkalle saa etsiä. Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt, muutos todellakin on mahdollista  ❤️

Valmennuksen alussa

Hakeuduin Saanan valmennukseen huomattuani mainoksen instagramissa. Kaikki kohdat täsmäsivät itseeni ja halusin muutosta tilanteeseeni. Olin pitkään laiminlyönyt oman hyvinvointini. Taustalla oli avioero, läheisten kuolemia, pikkulapsiaikaa ja uupumukseen sairastuminen. Tunsin, etten oikein tiedä kuka olen tai mitä haluan. Olin suorittanut pitkään elämääni ja olin väsynyt kaikkeen.

Valmennuksen aikana aloin tunnistamaan asioita, jotka olivat ajaneet uupumukseen.

Huomasin, kuinka vaativa olin itseäni kohtaan ja kuinka paljon syyllistin itseäni, kun en jaksanut. Sain valmennuksen avulla pala palalta muutettua haitallisia ajatusmalleja ja aloin tunnistamaan miltä minusta tuntui. Aloin myös kohtamaan tunteitani ja käsittelemään niitä. Sain vahvistusta itsetuntemukseen ja itsetuntoon. Opin antamaan itselleni mahdollisuuden levätä ja palautua. Opin, ettei minun tarvitse olla kaikkea kaikille. Saan olla omaitseni ja saan pyytää apua.

Minun ei tarvitse selviytyä yksin.

Saana oli koko ajan tukena ja tavoitettavissa. Sain harjoitella avunpyytämistä. Saanan kanssa oli helppoa ja turvallista kohdata vaikeita asioita. Valmennus oli hyvin rakennettu ja se eteni loogisesti. Tämä helpotti etenkin itseäni. Tehtäviä oli sopivasti ja ne syvensivät teorian omaksumista. Tehtävien tekemisestä ei aiheutunut liikaa paineita ja niidenkin tekemiseen sai tarvittaessa apua. Henkilökohtaisissa valmennuksissa Saana kertoi helposti lähestyttävästi asiosta ja ne helpottivat asioiden sisäistämistä ja antoivat ymmärrystä siihen, miksi itse toimii niinkuin toimii. Lisäksi niissä sai ajatuksia ja neuvoja, joilla omia toimintatapoja voisi lähteä muuttamaan.

Henkilökohtaisissa valmennuksissa sai paljon kannustusta ja heti palautetta onnistumisista.

Koen, että valmennuksesta oli itselleni paljon hyötyä ja sen käytyäni olen paljon onnellisempi elämässäni. Voin lämpimästi suositella valmennusta muillekin. Saanalla on taito olla tukena ja kannustaa. Hän on hyvä sanoittamaan pienimmätkin onnistumiset, joita itse on vaikea huomata.

Susta jäi heti erittäin lämmin ja empaattinen kuva. Vaikutit ihmiseltä, ketä aidosti kiinnostaa miten muut ihmiset voivat ja miten voisit heitä auttaa. Huomasin nopeasti miten fiksuja ajatuksia sulla on.

Minusta tuot hyvin ilmi, että olet sekä opiskelut paljon asioista että omaat omaa kokemusta. Ja tämän on kyllä huomannut valmennuksen aikana, että osaat taidokkaasti käyttää opittua ja koettua yhdessä. Metodit joita käytät, toimii kaikki niin hyvin.

Valmennusmateriaalit on luotu ammattitaitoisesti.

Videomateriaaleja on ihana kuunnella koska olet niissä aidosti sinä ja kerrot asioista niin että ne herättävät ajatuksia.
Rauhallinen mutta iloinen ote herättää luottamusta. Heti ensimmäisen kerran kun sinun kanssasi keskustelin, osasit saada jännittyneen ihmisen rentoutumaan. Tunsin, että voin turvallisin mielin avautua sinulle. Olet ihminen ketä ymmärtää, eikä tuomitse. Tarjosit minulle mahdollisuuden positiiviseen muutokseen.

Ymmärrät aina mitä tarkoitan, vaikka minusta tuntuu, että joko en osaa selittää mitä tarkoitan tai selitän liikaa. Sulle on helppo puhua ja samaan aikaan tulee tunne, että puhuisi ystävälle, mutta kuitenkin valmentajalle. Tunnen että olen sinulle tärkeä ihminen ja olet kiinnostunut juuri minun asioistani. En koe, että olen vain yksi asiakkaistasi, vaan että sinulle jokainen valmennettava on yksilö, joka on tärkeä.

Minusta on niin ihailtavaa ja liikuttavaa miten onnellinen olet jokaisesta onnistumisesta, elät niin vahvasti läsnä.

Osaat haastaa minua, mutta teet senkin lämmöllä.

Sinun ansiostasi minä nykyään tykkään itsestäni. Olet saanut minut oivaltamaan asioita ja olen löytänyt itsestäni puolia, jotka ovat aina minussa olleet, mutta joita en ole osannut itse aiemmin arvostaa. Sinä et mielestäni ajattele, että sinä muutat toisen ihmisen elämää, vaan että sinä ja asiakkaasi teette sen yhdessä. Ja niinhän meidänkin matkamme on mennyt, me olemme yhdessä muuttaneet mun elämää.

Valmennuksen aikana oon oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja yltiöpäistä mollaamista on saatu tosi paljon pois. Olen oppinut myös hyväksymään asioita paljon paremmin. Kuten sen, että ei tarvitse olla joka paikassa samaan aikaan, eikä tarvitse tavoitella kaikessa täydellisyyttä.

Olen alkanut tunnistamaan, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja niitä voi kyseenalaistaa.

Sitä kautta olen oppinut kyseenalaistamaan aiemmin automaattisia ajatuksiani, jotka ovat aiemmin johtaneet ajatuskelojen pyörimiseen, negatiivisiin tunteisiin ja itsesyytöksiin. Valmennuksen aikana olen alkanut arvostamaan itseäni enemmän.

Ennen valmennuksen alkamista

Ennen uhriuduin, keräsin itselleni aivan liikaa tekemistä yhdelle ihmiselle ja kun en saanut kaikkea tehtyä, olin paska enkä kelvannut mihinkään. Huijarisyndrooma ja pahan olon kierre oli valmis. Päässä pyöri ”Ei vtt sä oot ruma, tyhmä ja läski”.

Valmennuksen jälkeen

Olen tosi paljon armollisempi itseäni kohtaan. Pääsen huomattavasti nopeammin irti pettymyksen tunteesta ja puhun itselleni myötätuntoisesti. Pystyn lohduttamaan itseäni sanomalla, esimerkiksi: ”En saanut kaikkea tehtyä, ei haittaa, sellaista sattuu”.

Vaikka itseensä investoiminen tuntui aluksi kalliilta,

se on loppujen lopuksi ollut pieni hinta siitä, että on päässyt koko elämän kestävistä itsetunto-ongelmista eroon ja alkanut ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan tärkeänä asiana. Sitä ei voi mitata rahassa!

Milla Lönnroth / @millalonro

Aloittaessani valmennuksen olin masentunut ja koin hyvin vahvaa syyllisyydentunnetta

uupumukseni johdosta, jonka seurauksesta jäin pitkälle sairauslomalle ja tulin koekaniiniksi erilaisiin mieliala- ja masennuslääkkeisiin tahtomattani, mutta koska minulla ei ollut oikeastaan vaihtoehtoja suostuin niitä kokeilemaan. Ne eivät kuitenkaan kohentaneet mielialaani ja veivät minulta vain toiminta- ja aloitekyvyn lähes kokonaan. Koin olevani hukassa ja voimaton.

Unettomuus varjosti vahvasti taustalla valmennuksen aikana ja mieli oli levoton. Olin helposti kiukkuinen ja sätin itseäni milloin mistäkin. Mieli, tuntui kuin se uisi tervassa, ajatuksista ei saanut oikein tolkkua ja kaikki tuntui jotenkin raskaalta. Keho huusi lepoa tärinällään/vapinallaan, kun oli niin väsynyt, mielestä puhumattakaan. Laitoin puhelimen ensimmäisenä viikkona kiinni, jotta olisin saanut ärsyketulvalta hetken rauhaa. Se auttoi minua myös ymmärtämään rajojen asettamisen tärkeyden, josta Saana sinnikkäästi, mutta lempeästi jaksoi muistuttaa koko valmennuksen ajan ja etenkin siitä ettei aina tarvitse olla edes puhelimitse tavoitettavissa, jos tuntuu ettei jaksa.

Valmennusmatka oli alkuun hyvin hämmentävä kokemus sen uutuuden ja Saanan sydämellisen tsemppauksen johdosta. Koin sen vieraaksi, mutta heti ensimmäisestä viikosta lähtien tunsin, että minun oli tehtävä tämä matka. Se todellinen Mää -matka. Tämä oivallus aloitti jotain todella suurta, jota on hankala edes sanoin kuvailla.

Selatessani Valmennusviikkojen päiväkirjaosiota ne hetket palaavat mieleen.

Söin myös todella huonosti menetettyäni työn tuomat vuorotyöstä muodostuneet ruokailutottumukset, jolloin oikeastaan vasta tajusin miten kaipasinkaan tietynlaisia rutiineja elämään. Aloitin ensimmäistä kertaa elämässäni mealpreppauksen, jonka käyttöönotto on sujunut sopivan säännöllisen epäsäännöllisesti tuoden parempaa ja käytännöllisempää ruokailurutiinia, kun sapuskat on valmiiksi laitettuna useammalle päivälle. Tajusin sen tuovan myös henkistä kaivattua turvan tunnetta havahtuessani, että ruokaa oli saatavilla heti, kun sitä tarvitsin. Varsinkin lääkeannostuksen noston yhteydessä tulleen yltiöpäisen väsymyksen myötä se oli äärimmäisen tärkeää, kun ei jaksanut tehdä käytännössä mitään.

Valmennuksen edetessä myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tapahtui valtavia muutoksia. Aloin näkyä myös itselleni ja sitä kautta muille aidompana minänä. Uskalsin päästää irti niistä kymmenistä naamioista joiden taakse olin vuosien saatossa piiloutunut ja yksi ehdottomasti raskain, mutta myös oivaltavin hetki oli se, kun avauduin ystävälleni. Tilanteen pakottaessa minut ns. polvilleen se avasi vasta silmäni pelolle ja sen kohtaamiselle, läsnäololle. Tajusin kuinka kontrolloiva olin ollut häntä kohtaan ja ymmärsin ensimmäistä kertaa olevani läheisriippuvainen. Triggeröidyin vanhojen kipeiden muistojen kautta ja peilasin tunteeni häneen, koska pelkäsin menettäväni hänetkin. Opin häneltä kaikkein tärkeimmän; läsnäolon merkityksen ja voiman, sekä sen kuinka paljon en ole ollut aidosti läsnä dissosioidessani. 

Jokainen tarvitsee hukassa ollessaan jonkin suunnannäyttäjän ja opastajan, joka tukee matkalla jopa läpi sisäisen helvetin. Itseään ei voi kehittää, jos turvautuu aina vain toistamaan samoja haitallisia kaavoja ja pinttyy niihin kiinni tiedostamatta, että silloin myös päämäärä pysyy ennallaan eikä muutu. Lopputulema on silloin täysin sama, pysyt eksyksissä.

Jos taas päätät tietoisesti vaihtaa suuntaa eli muuttaa omia toimintatapoja kokonaisvaltaista hyvinvointia ylläpitäväksi niin silloin löydät hiljalleen itsestäsi sen kadotetun turvan tunteen, joka itsessään kantaa läpi kipeänkin prosessin. Ilman pimeää ei ole myöskään valoa. Omien mielensisäisten demonien kesyttämisen ei ole tarkoituskaan olla kerran käyty läpihuutomatka, vaan sinne palataan aina uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa, että niitä mörköjä ei pelkää enää. Se on ajatuksien paloitteluprosessi, askel kerrallaan.

Niin kuin taapero ikäinen sinnikkäästi ensin kampeaa maasta kaaduttuaan lukemattomia kertoja ennen kuin oppii kävelemään niin meidän eksyneiden olisi samalla tavalla hyvä muistaa se, että sen prosessin on tehnyt myös jo lukemattomia kertoja aiemmin. 

Jäisitkö sinä mielummin makaamaan toimettomana kaaduttuasi vai yrittäisitkö siitä huolimatta nousta seisomaan, vaikka et tuntisi varmuutta pysyä pystyssä? Se mahdollisuus on aina. Epävarmuus. Jos ei mieli herätä niin viimeistään olosuhteet, kun talvipakkasella satut kaatumaan liukkaalla tiellä. Mihin päätökseen silloin päädyt?

Saana on juuri sellaiselle eksyneelle se tuki, jota vasten kammeta itsensä ylös itsesäälin kuopasta, johon moni joutuu vaikeiden ja painostavien elämäntilanteiden edessä. Tuki, joka älykkäästi saa motivoitumaan itsepäisimmänkin positiivisella manipuloinnillaan ja saamaan sinut ajattelemaan ”Minä nousen tästä, koska tahdon niin”. Pian jo huomaatkin miten pitkälle se tahto on sinut kantanut ja kuinka pitkälle se tuleekaan sinut kantamaan. 

Onneksi päätin peloistani huolimatta olla rohkea, kaatua ja lopulta nousta itse ylös vahvempana kuin koskaan. Siitä suurin kiitos kuuluu Saanalle, joka jaksoi valaa uskoa silloinkin, kun en tuntenut olevani sen arvoinen.

Eksynytkin voi löytää tien takaisin näkyväksi. Tee itsellesi palvelus ja valitse vihdoin itsesi. Kuten Saana hyvin markkinoikin ”Tule oman elämäsi hyvinvointimestariksi”.

Ulla Juntunen

Valmennukseen tullessani itsetuntoni oli todella huono ja tunsin olevani hukassa. Lisäksi olin todella kriittinen itseäni kohtaan.

Valmennus oli mielenkiintoinen ja tunteita laidasta laitaan sisältävä. Valmennuksen aikana tuli suuria oivalluksia ja aloin ymmärtämään itseäni ja omaa käytöstäni paremmin. Sain oivalluksia sellaisistakin asioista, joita olin kantanut mukanani lapsuudesta asti.

Nykyään pystyn näkemään itseni hyväksyvämmin, enkä koe peiliin katsoessa enää itseinhoa. Kriittisyyden sijaan olen armollisempi itseäni kohtaan ja arvostan itseni enemmän. Itseluottamus on kasvanut paljon ja valmennuksen avulla on löydetty omat vahvuuteni. Tulevaisuuden suunta on selkiytynyt paljon ja tiedän nyt tarkemmin mitä haluan vielä tehdä ja kokea. Myös energiatasot ovat nousseet valmennuksen aikana. Jaksan paremmin tehdä asioita ja toisaalta osaan nykyään myös ottaa omaa aikaa ja vain olla. 

Ehdottomasti suosittelen tähän valmennukseen lähtemistä. Saana on lämmin, pätevä ja innostava valmentaja. Valmennuksesta saa paljon työkaluja ja Saanan upean tuen. 

Henna K.

Valmennuksen aloitettuani olin elämässäni risteyskohdassa.

Lisäksi olin väsynyt ja vanhat ystäväni masennus ja ahdistuneisuus olivat taas läsnä. Olin jo aikaisemmin käynyt psykoterapiassa, mutta edelleen tuntui, ettei jotkut asiat olleet loksahtaneet paikoilleen. Pelkäsin myös “putoavani” taas väärään suuntaan. Valmennuksen aloitettuani tiesin, että tämä on se mitä nyt tarvitsen.

Valmennuksen aikana sain usein hyvää palautetta

siitä, miten osaan jo paljon huolehtia mielenhyvinvoinnista ja huomaa, että olen tehnyt itsetutkiskelua. Valmennuksen ratkaisukeskeisyys ja konkreettiset tehtävät olivat juuri niitä mistä hyödyin erona psykoterapiaan.

Saana osasi tuoda uusia näkökulmia asioihin ja osasi lempeästi tsempata eteenpäin. Huomasi, että hänellä oli tietotaitoa ja osaamista. Saana osasi aidosti kuunnella ja poimia olennaisia asioita keskustelusta. Hän oli ymmärtäväinen ja tuntui, että hän aidosti välitti.

Valmennuksen ja Saanan avulla tuntuu,

että sain elämäni oikealle polulle. En enää koe olevani hukassa ja epävarma. Valmennuksen aikana sain vahvistettua itseäni ja sain lisää itsevarmuutta. Tuntuu, kuin puun juuristoa ja alustaa olisi vahvistettu ja puu joustaa paremmin tuulessa. Tuntuu, että seison paremmin omilla jaloillani. Valmennuksen aikana viimeisetkin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Tänään olen oikealla polulla ja itsevarmempi. Ennen kaikkea hyvä juuri tällaisena kuin olen. En kadu hetkeäkään, että lähdin mukaan tähän valmennukseen.

Karoliina M.

Valmennukseen lähtiessäni olin hyvin väsynyt, ärtyisä, epävarma ja haukuin itseäni läskiksi ja rumaksi.

En tiennyt oikein enää kuka olin. Koin vahvaa ahdistuneisuutta ja olin pettynyt itseeni esimerkiksi elintapojeni suhteen. Minulla oli huono olla itseni kanssa.

Tyytyväisyyteni omaan hyvinvointiini ja elintapohini, itsetuntemukseni, itseluottamukseni, itsetuntoni, onnellisuuteni ja itsestäni pitäminen parantuivat huomattavasti valmennuksen aikana. Aiemmin itsetuntoni oli heikko ja nyt koen sen olevan hyvä. Olen myös huomattavasti onnellisempi, tunnen itseni paremmin ja luotan itseeni enemmän. Jaksan myös huomattavasti paremmin.

Olen oppinut vaientamaan aiemmin mielessä paljon pyörineet ajatuskelat ja negatiiviset ajatukset itsestäni.

Myös tyytyväisyyteni ihmissuhteisiini on noussut, kun olen pystynyt nyt avoimemmin puhumaan asioista ja ottamaan vaikeitakin aiheita esille. En enää vähättele omia tunteitani, olen oppinut olemaan lempeämpi itseäni kohtaan, olen oppinut säätelemään tunteita ja käsittelemään ne. Olen oppinut sallimaan eri tunteita ja pystyn nykyään päästämään pahasta olosta nopeammin irti.

Aiemmin otin kaikki asiat hyvin herkästi itseeni ja pohdin paljon, mitä muut minusta ajattelee. Valmennuksen avulla olen alkanut miettimään huomattavasti vähemmän sitä, mitä muut musta ajattelee. Osaan käsitellä asioita paremmin kun olen saanut erilaisia työkaluja. Aiemmin olen syyttänyt itseäni pienistäkin mokista ja niistäkin asioista, jotka eivät oikeastaan ole olleet mun syytä.

Olen oppinut paljon erilaisia taitoja,

kuten ajanhallintaa, tietoista syömistä, tunteiden säätelyä ja käsittelyä, olen pystynyt puhumaan asioista, joista en ole aiemmin muille puhunut, olen saanut keinot pahan olon kohtaamiseen ja siitä selviämiseen, olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan, itsevarmuuteni on kasvanut ja kannan itseni nykyään paremmin. Nykyään pystyn myös antamaan itselleni anteeksi itseni syyllistämisen ja murehtimaan jäämisen sijaan. Olen oppinut ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Olen myös oppinut syömään tietoisesti ja saanut sen avulla paremman suhteen ruokaan ja syömiseen.

Olen saanut etäisyyttä omiin ajatuksiini, eivätkä ajatuksillani ja tunteillani ole enää samanlaista valtaa minuun kuin aiemmin.

Nykyään pystyn nimeämään tietynlaiset ajatukset ja suhtautumaan niihin eri tavalla. Mikäli mieleen tulee joitain vanhoja ajatuksia ja tunteita, jotka ovat aiemmin saaneet tiloihin, pystyn nykyään irtaantumaan niistä ja kiinnittämään huomioni toisaalle. Olen myös oppinut puhumaan itselleni lempeästi ja myötätuntoisesti. Aluksi pelkäsin, että jos olen lempeämpi, en saisi mitään aikaiseksi, mutta valmennuksessa saimme tämän pelon murretttua. Olen tullut myötätuntoisemmaksi, enkä ota enää ajatuksia niin tosissaan.

Olen löytänyt itseni ja tunnistan nykyään vahvuuteni.

Tiedän olevani empaattinen, iloinen ja lämmin persoona. Aiemmin olen ollut kotona kärttyisä ja väsynyt. Nykyään hassuttelen ja olen paljon rennompi. Nyt kun minulla on parempi olla itseni kanssa, minun ei tarvitse paeta esimerkiksi puhelimen räpläykseen kotona, vaan pystyn olemaan läsnä ja nauttimaan perhe-elämästä enemmän. Kun olen ymmärtänyt enemmän omaa käytöstäni ja syitä sen taustalla, olen pystynyt aloittamaan esimerkiksi terveelliset elämäntavat erilaiselta pohjalta kuin aiemmin. Myös armollisuuden oppiminen itseä kohtaan on auttanut tässä. Kun olen oppinut pitämään itsestäni, on myös helpompaa ja kivaa pitää itsestä huolta ja elää terveellisemmin. Enää en ole onneton, vaan minulla on hyvä olla itseni kanssa ja voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen.

Voin lämpimästi suositella valmennusta henkilöille, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta tai joilla on muutoin huono olla itsensä kanssa!

Hanna Kaunonen / @hande_jk

Lähdin mukaan valmennukseen, koska minulla oli monia haasteita henkilökohtaisessa elämässäni.

Itsetuntoni oli huono, en tiennyt mitä oikeastaan haluaisin tehdä elämässäni, minun oli hyvin vaikea tehdä erilaisia päätöksiä ja minulla oli myös vaikeuksia tunteiden säätelyn kanssa. Ennen kaikkea halusin saada heikentyneen itsetuntoni ja -varmuuteni takaisin yhtä hyväksi, kuin se oli muutamia vuosia aiemmin ollut. Halusin myös saada ulkopuolista näkökulmaa ajatusmallieni haasteisiin joltakulta, joka oikeasti ymmärtää ja tietää, mistä on kyse ja joka on itsekin käynyt samoja asioita läpi.

Saanan valmennus tuntui sopivalta, sillä se käsitteli hyvin montaa eri osa-aluetta, joissa juuri itselläni oli ongelmia/haasteita. Koin myös, että valmennus oli sopivan pituinen – ei liian lyhyt eikä liian pitkä.

Pidin valmennuksesta paljon ja se oli itselleni hyödyllinen.

Valmennuksen materiaalit olivat selkeitä ja ymmärrettäviä, ja niitä oli mielestäni sopiva määrä. Pidin etenkin Saanan vetämistä luennoista ja mielikuvaharjoituksista – Saanan rauhallinen ääni sopi mielikuvaharjoitusten taustalle mielestäni erinomaisesti.

Pidin valmennuksesta paljon ja se oli itselleni hyödyllinen.

Valmennuksen aikana ymmärsin paremmin ja syvällisemmin, mistä omat haasteeni mm. itsetunnon ja tunteiden säätelyn kanssa voi johtua, ja miksi toimin tietyissä tilanteissa niin kuin toimin. Juurisyiden tunnistaminen ja ymmärtäminen oli itselleni hyvin tärkeää, sillä se sai omat haasteeni kuulostamaan samalla myös hyvin ymmärrettäviltä ja inhimillisiltä. Opinkin valmennuksen aikana harjoittamaan myötätuntoa, lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan. Ennen puhuin itselleni hyvin ankaraan ja ruoskivaan sävyyn, mutta valmennuksen aikana ymmärsin, miten väärä suhtautumistapa vastoinkäymisiin ja ongelmiin se onkaan ollut – ja miten itseasiassa tuolla toimintatavalla olenkin vain pahentanut omaa oloani ja lytännyt itse itsetuntoani vielä alemmas. Opin paitsi haastamaan ajatusmallejani ja muuttamaan niitä myötätuntoisemmiksi, myös ottamaan etäisyyttä omiin ajatuksiini. Oivalsin, että omat ajatukseni ja tulkintani eivät todellakaan ole aina totta. Opin harjoitusten avulla myös luomaan itselleni turvan tunnetta, ilman että turvan tunne täytyy hakea itseni ulkopuolelta esim. toiselta henkilöltä.

Sain valmennuksesta paljon hyviä työkaluja ja harjoituksia, joiden avulla voin myös valmennuksen jälkeen jatkaa itseni kehittämistä.

On hieno juttu, että valmennuksen materiaalit säilyvät nähtävillä myös valmennuksen jälkeen. Vaikka en voi sanoa, että itsevarmuuteni ja -tuntoni parani täysin samalle tasolle mitä se on joskus aiemmin ollut, on niihin kuitenkin tullut parannusta. Aion jatkaa harjoitusten tekemistä valmennuksesta saatujen oppien avulla ja tiedän saavuttavani lopulliset tavoitteeni loppujen lopulta. 😊

Saana on valmentajana lempeä ja ymmärtäväinen. Saanasta huomaa, että hänellä on asioista omakohtaista kokemusta ja että hän on opiskellut valmennuksessa läpi käytäviä aiheita. Saana pyrkii käymään asioita läpi niin, että valmennettava pääsisi oikeasti itse oivaltamaan asioita.

Suosittelen valmennusta kaikille, jotka kamppailevat esimerkiksi oman itsetunnon tai tunteiden säätelyn parissa. Valmennus antaa hyvän, selkeän ja ymmärrettävän tietopohjan siihen, miksi ajattelemme tietyllä tapaa tai toimimme tietyissä tilanteissa itsellemme haitallisin tavoin – ja myös avaimet ja työkaluja muutokseen.

Minna R.

Ennen valmennusta

Epäilin omia unelmia ja itseäni, onko minusta niitä toteuttamaan.
Puhuin välillä itselle rumasti, ajattelin että en kelpaa tällaisena kuin olen, mutta tiesin jo kuka mä olen ja mistä haaveilen sekä sen että haluan muuttaa omia tapoja, rutiineja ja oppia rakastaa enemmän itseä juuri sellaisena kuin olen, tämä valmennus tuli hyvään saumaan. <3 En uskaltanut sanoa omia unelmia ja ajatuksia ääneen.

Valmennuksen päätyttyä

Voin itseni kanssa paljon paremmin, tiedän mistä unelmoin ja että pystyn ne toteuttamaan, koska ne on mun unelmia ja minä olen luonut ne. Tiedän mikä tekee itselle hyvää, minulla on tahtoa muuttaa omia tapoja ja rutiineja paremmiksi sekä itselle mieleisiksi. Osaan lisätä arkeen tarpeeksi aikaa itselle, omille lemppari jutuille, joita rakastan tehdä ja omalle palautumiselle. Mieleni on positiivinen, uskon omiin unelmiin ja itseeni joka päivä enemmän.

Puhun itselle nätimmin, mutta välillä on vielä hetkiä jolloin epäilen itseä ja mihin mä pystyn, mutta vähemmän kuin ennen valmennusta. <3 Tiedän mikä tuottaa minulle hyvän olon kehon ja mielen kanssa. Luon itselle parempia ruutineita ja lisään niitä pikkuhiljaa omaan arkeen ja elämään. Olen kiitollinen monista asioista mitä mun elämässä on ja uskon että hyviä asioita on tulossa lisää.

Valmennuksessa opin:

🦋 Minä olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Oivalsin, että tarvitsen elämääni jonkinlaisen rytmin, mutta myös että jää aikaa omille jutuille ja rauhoittumiselle. Tajusin myös, että tarvitsen jonkinlaisen muutoksen, koska vanhat tavat ei toimi ja itselle ennen tärkeät jutut ei enää kiinnosta. <3

🦋 Olen uniikki, ihana, kiltti, herkkä, ainutlaatuinen persoona, eikä ole toista samanlaista olemassa. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Olen tajunnut asioita mitä haluan kokeilla ja tehdä. Tiedän myös, mistä jutuista haluan oppia lisää.

🦋 Olen oivaltanut, että äänikirjan kuuntelu, luonnossa ja veden äärellä oleminen saa minut rentoutumaan.  Olen oivaltanut että tarvitsen silloin tällöin omaa aikaa ilman häiriötekijöitä ja melua ympärillä. Olen oppinut millaista työtä haluan tehdä ja mikä tekee itselle hyvää.

🦋 Olen kehunut itseä ja puhunut itselle nätimmin enemmän kuin aikaisemmin, rakastan mun kehoa juuri sellaisena kuin se on, syön säännöllisesti ja on motivaatio muuttaa vanhoja ruutineita erilaisiksi ja itselle mieleisiksi . Tarvitsen ympärille samanhenkisiä ihmisiä ja asioita mitkä tuottaa iloa. Tiedän mikä on itselle tärkeää.

🦋Tiedän mihin haluan käyttää aikani, olen oivaltanut että kaipaan uusia maisemia ja jotain uutta. Ei tarvitse pelätä sanoa ääneen mitä haluaa. Tiedän että nautin todella tanssimisesta, rakastan olla luonnon keskellä, opin rakastamaan itseäni ja saavutan omat unelmani . Minusta on mihin vaan haluan ja saavutan mun unelmat mistä uskallan unelmoida.

🦋Olen oppinut että välillä on hyvä pysähtyä ja nauttia elämästä eikä ajatella ja huolehtia koko ajan. Luonto ja veden äärellä oleminen rauhoittaa omaa hermostoa. Mä pystyn mihin vaan, kun vaan lähden tekemään asioita, enkä jarruta itseä liikaa epäilemällä etten osaa tätä tai tuota. Kun seuraan sydämeni ääntä, en voi eksyä.

🦋 Tajusin, että olen ihanan höpsö välillä ja saan nauraa 🙂 Minulla on oikeus nauttia omasta ajasta ja olla yksin, jos vaikka haluan mennä yksin saunaan niin menen. Välillä on hyviä päiviä mutta saa olla niitä huonojakin milloin ei tarvitse jaksaaa tehdä mitään järkevää vaan olla sekä makoilla.

Heidi Jääskeläinen